Rytmikäs musiikki, tanssijoiden ilmeikkäät käsien liikkeet, häikäisevän värikkäät vaatteet ja silmistä paistava hymy. – Sitä on Bollywood parhaimmillaan, sanoo Sunitha Akurathi.
Peltolammin peruskoulun liikuntasali Tampereella on kuin minkä tahansa koulun liikuntatila, kliininen ja hiukan kolkko. Yhdellä seinällä on rivi puolapuita ja päädyissä koripallotelineet pallottelua varten.
Tunnelma muuttuu, kun JHL:läinen koulukäynninohjaaja Sunitha Akurathi, 42, nousee näyttämökorokkeelle ja aloittaa Bollywood-tanssin. Tilaan tulee kerralla eloa ja iloa.
– Hymy on tärkeä osa Bollywood-esitystä. Huulten lisäksi myös tanssijan silmät hymyilevät, hän sanoo.
Akurathin ilmeikkäitä käsien liikkeitä seuratessa myös katsojan suu sulaa hymyyn.
– Olen esitellyt Bollywood-tanssia koulussa ja opettanut sitä oppilaille ja työkavereille liikuntatunneilla. Vastaanotto on ollut hyvä.
Ensiaskeleet jo alakoulussa
Bollywood on yhdistelmä sanoista Bombay ja Hollywood, ja se tunnetaan hindinkielisten elokuvien keskuksena. Bollywood-elokuvat ovat lähes poikkeuksetta musikaaleja, jotka sisältävät runsaasti tanssikohtauksia. Siitä juontaa myös tanssin nimi.
Bollywoodin juuret ovat ikivanhassa intialaisessa temppelitanssissa. Nyky-Bollywood on kokoelma eri tanssityylejä, joissa länsimaiset vaikutteet, kuten hip hop, sekoittuvat traditionaalisiin temppelitansseihin. Lisäksi Intian eri osavaltioissa Bollywoodia tanssitaan hiukan eri tavoin.
Akurathi on kotoisin Etelä-Intiasta Telanganan osavaltiosta, ja Bollywood-tanssin hän aloitti jo alakoulussa ja jatkoi lukiossa.
– Intiassa Bollywood kuuluu yleissivistykseen kuten tango tai valssi Suomessa.
– Intiassa Bollywood kuuluu yleissivistykseen kuten tango tai valssi Suomessa.
Nykyään Bollywoodia voi opiskella useimmissa suomalaisissa tanssikouluissa ja -studioissa. Peruskurssin hinta on samaa luokkaa kuin zumban.
Katso Sunitha Akurathin tyylinäyte Bollywood-tanssista. Video on kuvattu hänen työpaikallaan Peltolammin koululla Tampereella.
Fusia-koulun tanssivat äidit
Suomessa tanssia on tehnyt tunnetuksi omaa tanssikoulua Tampereella pitävä Daniel Paul ja hänen Danny’s Bollywood Dance Crew. Paul ja hänen ryhmänsä esiintyi Talent Suomi -ohjelmassa vuonna 2012 ja ylsi suureen finaaliin. Esityksen jälkeen yleisö taputti heille seisaaltaan.
Myös Akurathi on opiskellut Paulin johdolla. Hän kehuu tätä karismaattiseksi, taitavaksi ja jokaisen oppilaan huomioivaksi opettajaksi.
– Lisäksi olen harjoitellut tanssia neljä vuotta tamperelaisessa Fusia Performing Arts -tanssikoulussa Tampereella. Olen ollut mukana myös muutamassa esityksessä.
Ennen koronaepidemiaa Akurathi kävi kahdesti viikossa Fusian tanssivien äitien ryhmässä. Epidemian takia opetus siirtyi verkkoon, ja vasta tänä keväänä yhteisharjoitukset ovat jälleen käynnistyneet.
Iloista, energistä ja rytmikästä
Bollywood on iloista, energistä ja rytmikästä tanssia, jota voi tanssia yksin tai ryhmässä. Ryhmässä liikkeet ovat kaikilla samat ja ne tehdään samanaikaisesti.
Laulut ovat enimmäkseen hindinkielisiä. Toisinaan lauletaan myös tamiliksi tai telugun kielellä, joka on Akurathin äidinkieli. Telugua puhutaan Andra Pradeshissa, Telanganassa ja niiden naapuriosavaltioissa eteläisessä Intiassa.
– Sanat kertovat enimmäkseen rakkaudesta ja ihmissuhteista tai vuotuisista juhlista kuten diwalista ja kevään hindujuhlasta holista. Toisinaan laulussa kerrotaan sydänsuruista.
Tanssia säestävät intialaiset rytmi- ja kosketinsoitimet. Näistä neljästä instrumentista syntyy Bollywoodille ominainen soundi:
- Dholak on kaksipäinen käsirumpu. Soittaja pitää sitä sylissään ja takoo kummastakin päästä.
- Tabla on lyömäsoitin, joka koostuu kahdesta eri kokoisesta rummusta.
- Veena (vina) on kielisoitin. Sen neljällä kielellä soitetaan melodiaa ja kolmella säestetään.
- Sitar on luuttu, jossa on päärynän muotoinen kaikukoppa. Sen puinen kaula on ontto, ja se on liki metrin pituinen.
Tässä kuvasarjassa Sunitha Akurathi esittelee Bollywood-tanssin käsiliikkeitä:
Esiintymisasu omaa tekoa
Bollywood-esiintymisasut ovat värikkäitä ja koristeellisia, ja materiaali on usein kirkkaanväristä silkkiä.
– Asuun voi kuulu pitkä mekko, eli sari, tai lyhyempi tunika, jonka alla on väljät nilkoista kapenevat haaremihousut. Myös meikki ja kampaus kuuluvat asiaan, kertoo Akurathi.
Esiintymisasuihin saa kulumaan rutkasti rahaa, mutta vähemmälläkin selviää.
– Fusian tanssivien äitien ryhmä hankki yhdessä kankaat, ja ompelimme asut itse. Myös kirpputoreilta voi tehdä löytöjä.
Akurathin mielestä Bollywood sopii kaikenikäisille, vaikka onkin fyysisesti melko vaativaa.
– Se nostaa sykettä ja kuntoa, hän kannustaa.
Suomessa jo kymmenen vuotta
Sunitha Akurathi muutti Suomeen yhdessä insinöörimiehensä ja kahden poikansa kanssa runsas kymmenen vuotta sitten. Aviomies sai työpaikan Tampereelta, ja vähitellen koko perhe sopeutui Suomeen.
Toisinaan Akurathi potee koti-ikävää, mutta Bollywood auttaa siihenkin. Tanssi ja esiintymisasut tuovat mieleen Intian, sen värikkäät perinnejuhlat ja kulttuurin.
Lisäksi tanssi on mukavaa vaihtelua koulutyölle sekä Akurathin aktiiviselle toiminnalle JHL:n Sisä-Suomen maahanmuuttajaverkostossa, Jalla-Jallassa. Verkosto kokoaa maahanmuuttajataustaisia jäseniä mukaan ay-toimintaan ja jakaa tietoa suomalaisen työelämän käytännöistä ja työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista.
– Nyt olen erityisen kiinnostunut bharatanatyam-tanssista. Se on moderni versio ikivanhasta temppelitanssista, joka on kotoisin eteläintalaisesta Tamil Nadun osavaltiosta.
Tänä talvena Akurathi on aloittanut myös ilmajoogan yhdessä työkaverinsa kanssa. Se on todellista akrobatiaa!
– Olen vasta perustasolla. Kaikki muu sujuu mutta minua alkaa pyörryttää, kun yritän riippua pää alaspäin.